Aikamuodot - Japanin kielioppi

Japanin kieliopin aikamuodot ovat olennaisia kielen oppimisessa. Toisin kuin englannissa, japanin kielessä käytetään kontekstuaalisia vihjeitä määräisten aikamuotojen sijaan. Yleensä on kaksi päämuotoa: menneisyys ja ei-menneisyys (nykyisyys ja tulevaisuus). Harjoitellakseen opiskelijat tekevät harjoituksia, jotka testaavat heidän käsitystään verbien ja adjektiivien taivutuksesta molemmissa aikamuodoissa, mukaan lukien epäsäännölliset muodot. Verbin viimeinen tavu määrittää usein japanin verbin aikamuodon: ”taberu” (syödä) muuttuu ”tabemasu” preesensissä ja ”tabemashita” menneessä aikamuodossa. Opiskelijat oppivat myös käyttämään adverbejä osoittamaan meneillään olevia tai ajoitettuja toimintoja ja siten rajaamaan tulevaisuutta. Erityiset harjoitukset auttavat oppijoita muodostamaan negatiivisia lauseita, koska ne eroavat merkittävästi positiivisista lauseista aikamuodon suhteen. Ajan myötä opiskelijat oppivat käyttämään oikeaa aikamuotoa kontekstin mukaan, mikä on kriittinen viestintätaito. Harjoituksissa keskitytään oikeiden lauseiden muodostamiseen ja ymmärryksen parantamiseen, mikä viime kädessä auttaa japanin kielen hallinnassa.