Aikamuodot - Islannin kielioppi

Aikamuodot ovat olennainen osa islannin kieliopin hallintaa. Ne tarjoavat jäsennellyn polun sen ymmärtämiseen, milloin tapahtumat tapahtuvat joko menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa. Islannissa on vain kaksi ”yksinkertaista” aikamuotoa – nykyisyys ja menneisyys, mutta se päättelee myös ”tulevia” tapahtumia käyttämällä modaalisia apuverbejä muiden tekniikoiden rinnalla.

Tärkeä harjoitus on se, että oppijat harjoittelevat verbien taivutusta sekä kevyissä että vahvoissa verbimuodoissa, koska vaihtelu voi muuttaa merkitystä huomattavasti. Islannin aikamuotojen täydellisemmän ymmärtämisen saamiseksi oppijoiden tulisi osata taivuttaa verbit yksikössä ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa persoonassa sekä monikko ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa persoonassa sekä preesens- että menneisyydessä.

Sitten on myös subjunktiivinen tunnelma, johon voi tarttua harjoituksilla. Sitä käytetään enimmäkseen kirjoitetussa kielessä, ilmaistuna sekä menneisyydessä että nykyisyydessä.

Yhdistelmäaikamuotojen harjoitukset, kuten preesensperfekti (menneisyyden täydellisen ja tulevan perfektin rinnalla), ovat myös tärkeitä, koska ne edustavat toiminnan jatkuvuutta tai loppuunsaattamista.

Näissä harjoituksissa apuverbien, kuten hafa (omistaa) ja vera (olla) käyttö kudotaan lauseiksi, joissa on pääverbit menneisyyden partisiippimuodossa.

Islannin kielioppia opetettavassa verbien vuorovaikutuksen tutkiminen ajan kanssa antaa oppijalle mahdollisuuden kertoa tarinoita tarkasti ja tehokkaasti islannin kielellä. Siksi aikamuotoharjoitukset ovat olennaisia kielitieteellisen viestinnän tarkkuudelle.