Musiikkiterminologiaa suomeksi

Sävel: Yksittäinen musiikillinen ääni, jolla on tietty korkeus.
Pianokappale alkaa matalalla sävellä.

Harmonia: Useiden yhtaikaa soivien sävelten yhdistelmä, joka luo miellyttävän kuuloisen kokonaisuuden.
Harmonia tuo kappaleeseen syvyyttä ja rikkauden tunnetta.

Rytmi: Musiikin aikajärjestys, joka määrittää sävelten pituuden ja niiden välisen ajan.
Rumpali pitää yllä kappaletta määrittävää rytmiä.

Melodia: Sävelkorkeuksien peräkkäinen järjestys, joka muodostaa tunnistettavan ja muistettavan musiikkisarjan.
Laulun kaunis melodia jäi soimaan päähäni.

Tempo: Kappaleen nopeus, joka ilmaistaan lyönteinä minuutissa.
Tämän kappaleen tempo on nopea, mikä saa jalat liikkumaan.

Tahti: Musiikin perusyksikkö, joka koostuu tietyistä iskujen määristä.
Tässä valssissa on kolme iskua tahdissa.

Dynamiikka: Musiikin voimakkuuden vaihtelu hiljaisesta äänekkääseen.
Kappaleen dynamiikka vaihtelee herkästä räjähtävään.

Soittoääni: Instrumentin tuottama ääni, joka voi vaihdella muun muassa timbre, voimakkuus ja kesto.
Kitaran soittoääni on lämmin ja syvä.

Intervalli: Kahden sävelen välinen korkeusero.
Oktavi on yleinen intervalli pianomusiikissa.

Transponointi: Sävelkorkeuden muuttaminen säveltasosta toiseen.
Hän transponoi kappaleen sopimaan paremmin äänialaansa.

Improvisaatio: Hetkessä luotu musiikki, joka ei perustu nuotteihin.
Jazzissa improvisaatio on keskeinen osa esitystä.

Arpeggio: Sointu, jonka sävelet soitetaan peräkkäin, ei yhtä aikaa.
Pianistin kädet liikkuivat nopeasti arpeggion aikana.

Kadenssi: Harmoninen kuvio, joka päättää musiikkifraasin tai -jakson.
Kappale päättyy dramaattiseen kadenssiin.

Modulaatio: Sävellajin vaihtaminen musiikkikappaleen aikana.
Modulaatio tuo kappaleeseen uutta ilmettä kesken kaiken.

Tonika: Sävellajin pääsävel, johon harmonia tyypillisesti palautuu.
Sävellajin tonika luo tunteen musiikillisen lauseen päättymisestä.

Dissonanssi: Sointu tai sävelkombinaatio, joka kuulostaa jännitteiseltä tai epäsovinnaiselta.
Dissonanssi herättää kuulijassa voimakkaita tunteita.

Polyfonia: Useiden itsenäisten melodisten linjojen yhtäaikainen soiminen.
Bachin teoksissa polyfonia on tyypillistä ja monimutkaista.

Metronomi: Laite, joka tuottaa tasaisia äänimerkkejä auttaakseen muusikkoa pitämään yllä tasaisen tempon.
Harjoittelin pianokappaleita metronomin tahdissa.

Sekvenssi: Musiikillisen motiivin toistuva esittäminen, joka siirtyy sävelkorkeudessa ylös tai alas.
Sekvenssi tekee kappaleesta dynaamisen ja mielenkiintoisen.