Ruotsin kielessä substantiivit jaetaan kahteen sukupuoleen: utrum (en-gender) ja neutrum (ett-gender). Määritelty muoto luodaan lisäämällä substantiivin loppuun joko -en, -et, -na tai -n. Valinta riippuu substantiivin sukupuolesta ja numerosta (yksikkö tai monikko).

Esimerkiksi:

• Jag ser en hund. (Näen koiran.)
• Jag ser hunden. (Näen koiran, tietty koira.)

Kuten näette, ”hund” muuttuu ”hundeniksi” kun puhumme tietystä koirasta. Tämä muutos osoittaa, että puhumme nyt erityisestä, määritellystä koirasta eikä mistään koirasta yleisesti.

Määriteltyjen muotojen käyttö

Määriteltyjä muotoja käytetään, kun puhuja olettaa kuulijan tietävän, mistä esineestä tai asiasta on kyse. Ne voivat viitata aiemmin mainittuun substantiiviin tai sellaiseen, joka on yleisesti tunnettu molemmille keskustelun osapuolille.

• Var är hunden? Jag såg den här för en minut sedan. (Missä koira on? Näin sen tässä minuutti sitten.)

Tässä tapauksessa ”hunden” viittaa koiraan, josta keskustelun osapuolet ovat tietoisia.

Artikkelien vaikutus merkitykseen

Artikkelin lisääminen voi muuttaa lauseen merkitystä merkittävästi. Määrittelemätön muoto viittaa yleensä mihin tahansa koiraan, kun taas määritelty muoto viittaa tiettyyn, tunnettuun koiraan.

• En hund kan vara en bra vän. (Koira voi olla hyvä ystävä.)
• Hunden är min bästa vän. (Koira on paras ystäväni.)

Ensimmäisessä lauseessa puhutaan koirista yleisesti, kun taas toisessa lauseessa puhutaan erityisestä koirasta, joka on puhujan paras ystävä.

Johtopäätös

Ymmärtäminen, milloin käyttää määriteltyä muotoa ruotsin kielessä, on tärkeää, sillä se vaikuttaa lauseen tarkoitukseen ja kontekstiin. Harjoittelemalla ja kertaamalla näitä sääntöjä voit parantaa ruotsin kielen taitojasi ja tulla tarkemmaksi kommunikoijaksi.