Kun opiskelet norjaa, saatat törmätä kahteen tärkeään käsitteeseen: forteller ja historie. Nämä sanat viittaavat eri asioihin, mutta ne ovat molemmat olennaisia, kun haluamme ymmärtää ja kertoa tarinoita. Tässä artikkelissa tutkimme näitä käsitteitä syvällisemmin ja selvitämme, miten niitä käytetään norjan kielessä.

Forteller: Kuka kertoo tarinan?

Forteller tarkoittaa suomeksi kertoja. Kertoja on se henkilö, joka kertoo tarinan. Kertoja voi olla itse tarinan henkilö tai ulkopuolinen tarkkailija. Norjan kielessä on useita tapoja viitata kertojaan, ja kertoja voi olla eri tyyppejä riippuen tarinan rakenteesta ja näkökulmasta.

Ensimmäisen persoonan kertoja

Ensimmäisen persoonan kertoja (førstepersonsforteller) käyttää pronominia jeg (minä) ja kertoo tarinan omasta näkökulmastaan. Tämä kertoja on usein tarinan päähenkilö, ja lukija saa tietää, mitä kertoja ajattelee ja tuntee.

Esimerkki:
”Jeg gikk gjennom den mørke skogen, og hjertet mitt banket raskt.”

Tässä esimerkissä kertoja käyttää pronominia jeg, joten lukija ymmärtää, että tarina kerrotaan kertojan omasta näkökulmasta.

Kolmannen persoonan kertoja

Kolmannen persoonan kertoja (tredjepersonsforteller) käyttää pronomineja han, hun, de (hän, he) ja kertoo tarinan ulkopuolelta. Tämä kertoja ei ole osa tarinaa, vaan kertoo sen objektiivisesti tai subjektiivisesti.

Esimerkki:
”Hun gikk gjennom den mørke skogen, og hjertet hennes banket raskt.”

Tässä esimerkissä kertoja käyttää pronominia hun, joten lukija ymmärtää, että tarina kerrotaan ulkopuolisesta näkökulmasta.

Kaikkitietävä kertoja

Kaikkitietävä kertoja (allvitende forteller) tietää kaiken tarinassa tapahtuvan ja tuntee kaikkien hahmojen ajatukset ja tunteet. Tämä kertoja voi liikkua vapaasti eri näkökulmien välillä ja antaa lukijalle laajemman käsityksen tarinasta.

Esimerkki:
”Hun gikk gjennom den mørke skogen, og hjertet hennes banket raskt. Samtidig, langt unna, følte en annen person en lignende frykt.”

Kaikkitietävä kertoja voi antaa tietoa, jota yksittäinen hahmo ei voisi tietää, ja siten rikastuttaa tarinan kerrontaa.

Historie: Mitä tarina sisältää?

Historie tarkoittaa suomeksi tarina. Tarina on kertomus tapahtumista, jotka voivat olla tosia tai keksittyjä. Tarina voi olla pitkä tai lyhyt, yksinkertainen tai monimutkainen. Norjan kielessä tarinan käsitteeseen liittyy monia tärkeitä elementtejä, kuten juoni, teemat, hahmot ja miljöö.

Juoni

Juoni (plott) on tapahtumien sarja, joka muodostaa tarinan rakenteen. Juoni koostuu yleensä alkuasetelmasta, konfliktista, huipentumasta ja ratkaisusta.

Esimerkki:
1. Alkuasetelma: ”En ung jente bor i en liten landsby.”
2. Konflikti: ”En dag blir landsbyen angrepet av en fremmed hær.”
3. Huipentuma: ”Jenta bestemmer seg for å kjempe tilbake.”
4. Ratkaisu: ”Hun klarer å redde landsbyen og blir en helt.”

Juoni on tarinan sydän ja pitää lukijan kiinnostuneena.

Teemat

Teemat (temaer) ovat tarinan keskeisiä ajatuksia tai viestejä. Teemat voivat olla monenlaisia, kuten rakkaus, ystävyys, rohkeus tai petos. Teemat antavat tarinalle syvyyttä ja merkitystä.

Esimerkki:
”Temaet i historien om den unge jenta som redder landsbyen kan være mot og selvoppofrelse.”

Teemat auttavat lukijaa ymmärtämään tarinan syvemmän merkityksen.

Hahmot

Hahmot (karakterer) ovat tarinan toimijoita. Hahmot voivat olla päähenkilöitä, sivuhenkilöitä tai antagonisteja. Hahmot ovat olennainen osa tarinaa, koska heidän toimiensa kautta juoni etenee.

Esimerkki:
”Hovedpersonen (jenta) er modig og selvoppofrende, mens antagonisten (fremmed hæren) er grusom og hensynsløs.”

Hahmojen kehitys ja vuorovaikutus ovat tärkeitä tarinan kuljettajia.

Miljöö

Miljöö (miljø) tarkoittaa tarinan tapahtumapaikkaa ja -aikaa. Miljöö voi olla realistinen tai fiktiivinen, ja se vaikuttaa tarinan tunnelmaan ja sävyyn.

Esimerkki:
”Historien om jenta som redder landsbyen finner sted i en fiktiv middelalderlandsby.”

Miljöö luo puitteet tarinan tapahtumille ja auttaa lukijaa eläytymään tarinaan.

Forteller ja Historie: Yhteispeli

Kertoja ja tarina toimivat yhdessä luodakseen vaikuttavan kerronnan. Kertoja välittää tarinan lukijalle, ja tarinan rakenne, teemat, hahmot ja miljöö tekevät kertomuksesta elävän ja merkityksellisen.

Kun opettelet norjaa, on tärkeää ymmärtää, miten kertoja ja tarina toimivat yhdessä. Hyvä kertoja voi tehdä yksinkertaisesta tarinasta kiehtovan, ja monimutkainen tarina voi vaatia taitavaa kertojaa, jotta se voidaan kertoa selkeästi ja kiinnostavasti.

Esimerkki: Kertoja ja Tarina Yhdessä

Kuvitellaan, että haluat kertoa tarinan urheasta tytöstä, joka pelastaa kylänsä. Voit valita erilaisia kertojia ja nähdä, miten se vaikuttaa tarinan kerrontaan.

1. Ensimmäisen persoonan kertoja:
”Jeg husker den dagen som om det var i går. Jeg var bare en ung jente, men jeg visste at jeg måtte gjøre noe for å redde landsbyen min.”

2. Kolmannen persoonan kertoja:
”Den unge jenta visste at hun måtte handle raskt for å redde landsbyen sin. Hun var redd, men hun lot ikke frykten stoppe henne.”

3. Kaikkitietävä kertoja:
”Den unge jenta var redd, men hun visste at hun måtte redde landsbyen sin. Samtidig, i en annen del av landsbyen, planla fienden sitt neste angrep.”

Kuten näemme, valittu kertoja vaikuttaa siihen, miten tarina välittyy lukijalle. Ensimmäisen persoonan kertoja antaa henkilökohtaisen näkökulman, kun taas kaikkitietävä kertoja tarjoaa laajemman kuvan tapahtumista.

Johtopäätös

Norjan kielessä kertoja (forteller) ja tarina (historie) ovat olennaisia käsitteitä, jotka liittyvät toisiinsa. Kertoja on se, joka välittää tarinan lukijalle, ja tarina on tapahtumien ketju, joka muodostaa kertomuksen. Ymmärtämällä näiden käsitteiden merkityksen ja niiden välisen yhteyden voit parantaa omaa kerrontakykyäsi ja nauttia norjankielisistä tarinoista entistä enemmän.

Kun seuraavan kerran luet tai kirjoitat tarinan norjaksi, kiinnitä huomiota siihen, kuka kertoja on ja miten tarina rakentuu. Tämä auttaa sinua ymmärtämään tarinan syvemmän merkityksen ja nauttimaan kerronnasta täysin siemauksin.