1. Hän sanoi, että hän * tulee * huomenna. (Alistuskonjunktio ”että” + tulevaisuuden muoto)
2. Odotan, että sinä * tulet * ajoissa. (Alistuskonjunktio ”että” + preesens)
3. Me tiedämme, että hän * on * oikeassa. (Alistuskonjunktio ”että” + preesens)
4. En tiedä, miksi hän * lähti * niin aikaisin. (Alistuskonjunktio ”miksei” + imperfekti)
5. Hän uskoo, että kaikki * järjestyy * hyvin. (Alistuskonjunktio ”että” + preesens)
6. Vaikka hän * on * väsynyt, hän jatkaa. (Alistuskonjunktio ”vaikka” + preesens)
7. En mene, koska minä * olen * sairas. (Alistuskonjunktio ”koska” + preesens)
8. Kun hän * saapuu *, aloitamme kokouksen. (Alistuskonjunktio ”kun” + preesens)
9. Hän ajatteli, että se * olisi * hyvä idea. (Alistuskonjunktio ”että” + konditionaali)
10. Vaikka sää * on * huono, me lähdemme ulos. (Alistuskonjunktio ”vaikka” + preesens)

1. Hän ei tullut, koska hän * oli * kiireinen. (Alistuskonjunktio ”koska” + imperfekti)
2. Vaikka hän * haluaisi *, hän ei voi osallistua. (Alistuskonjunktio ”vaikka” + konditionaali)
3. Kun sinä * valmistut *, saat työpaikan. (Alistuskonjunktio ”kun” + preesens)
4. Toivon, että sinä * tulet * pian takaisin. (Alistuskonjunktio ”että” + preesens)
5. Hän odotti, että me * aloitamme * pian. (Alistuskonjunktio ”että” + preesens)
6. En usko, että hän * ymmärtää * tilannetta. (Alistuskonjunktio ”että” + preesens)
7. Vaikka me * menisimme *, emme olisi ajoissa. (Alistuskonjunktio ”vaikka” + konditionaali)
8. Hän sanoi, ettei hän * tiedä * vastausta. (Alistuskonjunktio ”että” kieltomuodossa + preesens)
9. Kun hän * on * valmis, voimme aloittaa. (Alistuskonjunktio ”kun” + preesens)
10. He eivät tienneet, että se * olisi * vaikeaa. (Alistuskonjunktio ”että” + konditionaali)