1. On važno da ti *razumeš* kako da koristiš konjunkcije (tässä käytetään subjunktiivia).
2. Ja *idem* u školu jer želim da naučim više (pääverbi ja syy).
3. Mi ćemo ostati kod kuće ako *padne* kiša (ehdotus, käytä futuurin subjunktiivia).
4. Znaš li da ona *radi* u bolnici? (ilmoita tosi fakta).
5. Moram da završim zadatak pre nego što *odem* u grad (käytä subjunktiivia tulevaisuudesta).
6. Voleo bih da ti *dođeš* na proslavu (toive subjunktiivissa).
7. Iako *je* kasno, nastavićemo sa radom (myöntävä konjunktio ja preesens).
8. On neće ići na posao zato što se *oseća* loše (syy, preesens).
9. Kada *budeš* slobodan, pozovi me (käytä subjunktiivista aikaa tulevaisuudesta).
10. Ne verujem da on *može* da reši problem sam (epäily, subjunktiivi).

1. Rekao je da će *doći* kasnije (ilmaise tulevaa aikaa subjunktiivilla).
2. Nisam siguran da ona *razume* pitanje (epävarmuus, subjunktiivi).
3. Čekamo dok on *ne završi* posao (sivulause, kieltomuoto subjunktiivista).
4. Iako *je* teško, ne odustajemo (myöntävä konjunktio preesensissä).
5. Kada *stigneš* kući, javi mi se (tulevaisuus subjunktiivissa).
6. Volela bih da ti *možeš* da ostaneš duže (toive subjunktiivissa).
7. Ne idem napolje jer *je* hladno (syy preesensissä).
8. On kaže da ne *zna* odgovor (epävarmuus subjunktiivilla).
9. Čim *završi* sastanak, pozvaće te (hetkellinen sivulause subjunktiivilla).
10. Mada *je* umoran, nastavlja da radi (myöntävä konjunktio).