1. Minulla on *yek* kirja. (Laskettava substantiivi ja lukusana)
2. Hän osti *se* omenoita torilta. (Monikko, laskettava substantiivi)
3. Meillä on *do* koiraa kotona. (Koirat ovat laskettavia)
4. Opettaja antoi *seh* tehtävää oppilaille. (Tehtävien määrä)
5. Lapsi näki *yek* kissan puistossa. (Yksi kissa, laskettava)
6. Heillä on *panj* autoa pihalla. (Auto on laskettava substantiivi)
7. Minä syön *yek* omenan päivässä. (Yksi omena)
8. Hänellä on *se* ystävää koulussa. (Ystävät ovat laskettavia)
9. Meidän perheessä on *chahar* lasta. (Lapsien määrä)
10. Opiskelija kirjoitti *yek* esseen kirjallisuudesta. (Yksi essee)
(Huomio: Laskettavien substantiivien kanssa käytetään lukusanoja kuten yek (1), do (2), seh (3) jne.)

1. Hän joi *âb* aamulla. (Vesi on lukematon substantiivi)
2. Minä söin *nân* lounaaksi. (Leipä on lukematon substantiivi)
3. Meillä on paljon *shîr* jääkaapissa. (Maito, lukematon)
4. Hän osti *ghand* kaupasta. (Sokeri on lukematon)
5. Äiti laittoi *bâdmjân* ruokaan. (Munakoiso on lukematon)
6. Lapsi haluaa lisää *âb* juotavaa. (Vesi, lukematon)
7. Pöydällä on *chehel* hedelmiä. (Hedelmät ovat laskettavia, tässä virheellinen esimerkki)
8. He käyttävät paljon *roghan* ruoanlaitossa. (Öljy on lukematon)
9. Minä pidän *kâfe* juomisesta. (Kahvi, lukematon)
10. Hän haluaa *nashr* lehteä luettavaksi. (Sanomalehti on laskettava, tässä virheellinen esimerkki)
(Huomio: Lukemattomien substantiivien kanssa ei käytetä lukusanoja, ne ovat aine- tai abstraktin luonteisia kuten âb (vesi), nân (leipä), shîr (maito).)