1. Hän *syö* omenaa. (Kiinan kielen lauseen perussanajärjestys: subjekti-verbi-objekti)
2. Me *menemme* kouluun joka päivä. (Käytä verbiä, joka ilmaisee liikkumista)
3. Opettaja *lukee* kirjaa luokassa. (Verbin paikka on heti subjektin jälkeen)
4. He *juovat* teetä aamulla. (Tarkista verbin oikea muoto)
5. Minä *kirjoitan* kirjeen. (Verbi ilmaisee toimintaa)
6. Sinä *katselet* televisiota illalla. (Verbi tulee subjektin jälkeen)
7. Lapset *leikkivät* puistossa. (Verbin oikea käyttö)
8. Me *ostamme* hedelmiä torilta. (Käytä verbin perusmuotoa)
9. Opiskelijat *kuuntelevat* musiikkia. (Verbi tulee aina ennen objektia)
10. Hän *puhuu* kiinaa hyvin. (Verbi ilmaisee puhumista)

1. Minä *en* ymmärrä tätä kysymystä. (Kielto partikkeli ennen verbiä)
2. Hän *voi* tulla mukaan huomenna. (Apuverbi ilmaisee mahdollisuutta)
3. Me *täytyy* lähteä nyt. (Apuverbi ilmaisee pakkoa)
4. Sinä *voitko* auttaa minua? (Kysymyksen muodostus apuverbin avulla)
5. He *eivät* syö lihaa. (Kielto partikkeli monikossa)
6. Minä *haluan* oppia kiinaa. (Apuverbi ilmaisee tahtoa)
7. Opettaja *antaa* meille tehtävän. (Verbi ilmaisee toimintaa, apusanojen yhteydessä)
8. Me *osaamme* puhua englantia. (Apuverbi ilmaisee taitoa)
9. Hän *ei* mene kouluun tänään. (Kielto partikkeli ennen verbiä)
10. Sinä *tahdot* syödä jotain? (Apuverbi ilmaisee halua)