1. On tärkeää, että adverbi tulee yleensä heti verbin *jälkeen* (missä adverbin paikka on yleensä).
2. Hän puhuu *selvästi* kroatiaa, mikä auttaa ymmärtämään häntä paremmin (adverbi ilmaisee selkeyttä).
3. Me *usein* käymme rannalla kesällä (adverbi kertoo kuinka usein).
4. Opettaja *aina* tarkistaa tehtävät ennen tunnin loppua (adverbi ilmaisee toistuvuutta).
5. Lauseessa adverbi voi esiintyä *myös* lauseen alussa tai lopussa (vaihtoehtoinen sijainti).
6. He *valitettavasti* eivät päässeet juhliin (adverbi ilmaisee tunteita tai mielipidettä).
7. Kroatian kielessä adverbit sijoittuvat tyypillisesti verbin *edelle* tai *jälkeen* (paikan vaihtelu).
8. Me *harvoin* syömme myöhään illalla (adverbi ilmaisee harvinaisuutta).
9. Lauseen merkitys muuttuu, jos adverbi sijoitetaan *väärin* (adverbin oikea sijainti on tärkeä).
10. Hän vastasi kysymykseen *nopeasti* ja tarkasti (adverbit ilmaisevat tapaa).

1. Adverbi *tässä* lauseessa korostaa paikkaa (adverbi paikasta).
2. Heidän täytyy toimia *vastaavasti* tilanteen mukaan (adverbi ilmaisee tapaa tai suhdetta).
3. Lapsi leikki *onni* pihalla koko päivän (adverbi ilmaisee olosuhteita).
4. Me *kohteliaasti* pyysimme apua opettajalta (adverbi kuvaa teon tapaa).
5. Hän *useimmiten* saapuu ajoissa kouluun (adverbi kertoo toistuvuudesta).
6. Adverbit voivat olla lauseessa *välissä* tai *lopussa* (sijainnin vaihtoehdot).
7. Opiskelija vastasi *selkeästi* ja *täsmällisesti* kysymykseen (adverbit kuvaavat tapaa).
8. Me *yhtäkkiä* kuulimme äänen ulkoa (adverbi ilmaisee äkillisyyttä).
9. Lauseessa adverbi *erittäin* korostaa adjektiivia (adverbin tehtävä korostuksena).
10. Hän *täsmällisesti* noudattaa sääntöjä (adverbi sijoittuu verbin lähelle).