Imperatiivi englannin kielioppina

Johdanto

Englannin kieli on yksi maailman puhutuimmista kielistä. Sen kielioppi on monipuolinen ja sisältää erilaisia rakenteita ja sääntöjä. Yksi tärkeä osa englannin kielioppia on imperatiivi, joka on käskyjen ilmaisemiseksi käytetty muoto. Imperatiivia käytetään silloin, kun halutaan antaa ohjeita, pyyntöjä tai kehotuksia jollekin toiselle henkilölle. Tässä artikkelissa tutustumme imperatiivin käyttöön ja sen sääntöihin englannin kielessä.

Imperatiivin käyttö

Imperatiivia käytetään yleisimmin silloin, kun halutaan antaa ohjeita tai kehotuksia toiselle henkilölle. Sitä käytetään esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

– Annetaan käskyjä tai ohjeita: ”Avaa ikkuna.”
– Pyydetään tekemään jotain: ”Auta minua.”
– Kehotetaan tai kehotetaan olemaan tekemättä jotain: ”Ole hiljaa.”
– Esitetään ehdotus tai tarjous: ”Tule mukaan.”

Imperatiivi ilmaistaan yleensä verbin perusmuodolla, joka on sama kaikissa persoonissa. Se tarkoittaa, että imperatiivia käytettäessä verbiä ei taivuteta persoonamuodoissa, kuten muissa verbimuodoissa tehdään.

Imperatiivin muodostus

Imperatiivin muodostamiseksi käytetään yleensä seuraavia rakenteita:

1. Käsky positiivisessa muodossa: Englannin kielen imperatiiviin käytetään suoraan verbien perusmuotoja. Esimerkiksi:

– ”Clean the room.” (Siivoa huone.)
– ”Open the door.” (Avaa ovi.)
– ”Eat your vegetables.” (Syö vihanneksesi.)

2. Käsky negatiivisessa muodossa: Kielteisen imperatiivin muodostamiseksi käytetään apuverbiä ”don’t” ja verbin perusmuotoa. Esimerkiksi:

– ”Don’t touch that.” (Älä koske tuohon.)
– ”Don’t be late.” (Älä ole myöhässä.)
– ”Don’t forget your keys.” (Älä unohda avaimiasi.)

Imperatiivin erityispiirteitä

Englannin kielen imperatiivilla on joitakin erityispiirteitä, jotka on hyvä ottaa huomioon sen käytössä:

1. Pronominien käyttö: Jos imperatiivin kohde on toinen henkilö, voidaan käyttää objektipronominia. Esimerkiksi:

– ”Help him.” (Auta häntä.)
– ”Pass me the salt.” (Ojenna minulle suola.)

2. Verbin jätön muoto: Jos imperatiivi on negatiivisessa muodossa, apuverbiä ”don’t” ei tarvitse toistaa jokaisen verbin edellä. Esimerkiksi:

– ”Don’t run, it’s slippery.” (Älä juokse, liukasta.)
– ”Don’t forget to call me.” (Älä unohda soittaa minulle.)

3. Kohteliaisuus: Imperatiivia käytettäessä voidaan käyttää myös kohteliaampia muotoja, kuten ”please” tai ”would you mind”. Esimerkiksi:

– ”Please be quiet.” (Ole hyvä ja ole hiljaa.)
– ”Would you mind closing the window?” (Häiritseekö, jos suljet ikkunan?)

Impivaaralaiset verbit

On tärkeää huomata, että englannin kielessä on joitakin verbejä, joilla ei ole imperatiivimuotoa. Näitä verbejä kutsutaan impivaaralaisiksi verbeiksi. Impivaaralaisia verbejä ovat esimerkiksi ”to be” (olla) ja ”to have” (olla). Tällaisissa tapauksissa imperatiivin sijaan käytetään muita rakenteita, kuten ehdotusta tai käskyä. Esimerkiksi:

– ”Let’s be quiet.” (Ollaan hiljaa.)
– ”Have a nice day.” (Hyvää päivänjatkoa.)

Epämuodollisen ja muodollisen imperatiivin ero

Imperatiivin muodollisuuteen voi vaikuttaa myös se, kuinka kohteliasta tai epämuodollista puhuttelua halutaan käyttää. Epämuodollisessa puhuttelussa käytetään usein pelkkää verbin perusmuotoa, kun taas muodollisemmassa puhuttelussa voi olla ylimääräisiä kohteliaisuusmuotoja, kuten ”please” tai ”would you mind”. Esimerkiksi:

– Epämuodollinen: ”Come here.” (Tule tänne.)
– Muodollinen: ”Please come here.” (Olisitko niin ystävällinen ja tule tänne.)

On kuitenkin hyvä muistaa, että imperatiivia ei yleisesti ottaen käytetä muodollisissa tilanteissa, vaan silloin käytetään muita rakenteita, kuten ehdotusta tai käskyä.

Päätelmä

Imperatiivi on tärkeä osa englannin kielen kielioppia. Se mahdollistaa käskyjen, pyyntöjen ja kehotusten ilmaisemisen selkeällä ja suoralla tavalla. Imperatiivin käyttöön liittyy muutamia sääntöjä ja erityispiirteitä, jotka on hyvä hallita. Kokonaisuutena imperatiivi on kuitenkin melko suoraviivainen ja helppo ymmärtää ja käyttää. Toivottavasti tämä artikkeli auttoi sinua ymmärtämään imperatiivin käytön perusteet englannin kieliopissa!