Aikamuodot Imperatiivi - Suomen kielioppi

Suomen kielen imperatiivia käytetään käskyjen, ohjeiden tai nimenomaisten pyyntöjen antamiseen.

Muodostelma:

Yksikkö (sinä): Muodostetaan yleensä poistamalla persoonapääte ”-t” preesensistä ”sinä”-muodosta.

Esimerkki:

Puhua (to speak) → Puhu! (Puhu!)
Tulla (tulee) → Tule! (Tule!)
Monikko (te): Lisää verbivartaloon ”-kaa/-kää” (vokaalien harmonisointi).

Esimerkki:

Puhua → Puhukaa! (Puhu! – monikko)
Tulla → Tulkaa! (Tule! – monikko)
Negatiivinen välttämättömyys:
Käytä negatiivista sanaa ”älä” (yksikkö) tai ”älkää” (monikko), jota seuraa verbin vartalo:

Älä puhu! (Älä puhu!)
Älkää tulko! (Älä tule! – monikko)
Kohteliaat pyynnöt:
Suomalainen imperatiivi voi vaikuttaa suoralta, ja kohteliaisuus ilmaistaan asiayhteydellä, intonaatiolla tai lisätyillä sanoilla, kuten ”ole hyvä”.

Esimerkkejä:

Istu valitettavasti! (Istu alas!)
Älä unohda! (Älä unohda!)
Kuunnelkaa! (Kuuntele! – monikko)

Tämä on yleiskatsaus suomen kieliopin imperatiivista, joka on olennainen jokapäiväisessä käskyssä ja epävirallisessa viestinnässä.