Kiinan kielen opiskelijana törmäät varmasti moniin haasteisiin, ja yksi niistä on kiinan kielessä käytettävien apuverbien, kuten 是 (shì) ja 有 (yǒu), oikea käyttö. Nämä kaksi verbiä ovat keskeisiä rakenteita kiinan kielessä, mutta ne aiheuttavat usein sekaannusta, koska niiden käyttötarkoitukset eroavat toisistaan merkittävästi. Tässä artikkelissa käymme läpi näiden kahden verbin käyttöä ja eroja auttaaksemme sinua ymmärtämään, milloin kumpaakin niistä tulisi käyttää.

是 (shì) – Olemisen verbi

是 (shì) on kiinan kielen olla-verbi, jota käytetään identiteetin, luokan tai ominaisuuden ilmaisemiseen. Se toimii samankaltaisesti kuin suomen kielen olla-verbi, mutta sitä käytetään vain silloin, kun kerrotaan, mikä jokin on. Tärkeä huomio on, että 是 (shì) ei yleensä liity suoraan substantiiviin, vaan sen ja substantiivin välissä on usein predikatiivi, joka ilmaisee ominaisuuden.

他是老师。
(Tā shì lǎoshī.)
Hän on opettaja.

这是我的书。
(Zhè shì wǒ de shū.)
Tämä on minun kirjani.

Huomaat, että 是 (shì) yhdistää subjektin (hän, tämä) ja sen, mikä subjekti on (opettaja, minun kirjani). Ei ole väliä, onko kyseessä ammatti, henkilökohtainen omaisuus tai jokin muu identiteetti, 是 (shì) on aina mukana näissä lauseissa.

有 (yǒu) – Omistamisen verbi

Toisin kuin 是 (shì), 有 (yǒu) ilmaisee omistamista tai olemassaoloa. Sitä käytetään, kun halutaan kertoa, että jotakin on olemassa tai jollakulla on jotakin. Se on yksi kiinan kielen yleisimmistä verbeistä ja sen käyttö on monipuolista.

我有两本书。
(Wǒ yǒu liǎng běn shū.)
Minulla on kaksi kirjaa.

这里有一个公园。
(Zhèlǐ yǒu yīgè gōngyuán.)
Täällä on puisto.

有 (yǒu) voidaan kääntää suomeksi usein ”on” tai ”omistaa”, ja se voi viitata fyysiseen omaisuuteen, henkilöön tai paikkaan. Verbi osoittaa, että jotain on olemassa tai että joku hallitsee jotakin.

Erojen ymmärtäminen käytännössä

Yksi yleisimmistä virheistä, jonka kiinan kielen opiskelijat tekevät, on 是 (shì) ja 有 (yǒu) sekoittaminen. On tärkeää muistaa, että 是 (shì) käytetään ainoastaan, kun puhutaan identiteetistä tai luokasta, kun taas 有 (yǒu) ilmaisee omistamista tai olemassaoloa.

Kun sanot 我是一本书 (Wǒ shì yī běn shū, ”Minä olen kirja”), se ei ole loogista, sillä et voi olla kirja. Oikea tapa ilmaista, että sinulla on kirja, on käyttää 有 (yǒu): 我有一本书 (Wǒ yǒu yī běn shū, ”Minulla on kirja”).

Johtopäätös

Kun opit erottamaan 是 (shì) ja 有 (yǒu) toisistaan, pystyt muodostamaan lauseita, jotka ovat sekä kieliopillisesti oikein että kulttuurisesti sopivia. Tämä ero on olennainen osa kiinan kielen rakenteiden ymmärtämistä ja käyttöä. Harjoittele näiden verbien käyttöä eri konteksteissa, ja huomaat, kuinka kiinan kielen taitosi kehittyvät päivä päivältä.